lauantai 17. syyskuuta 2011

Esikoinen Lontoossa....

No niin, nyt se sitten on totta, esikoinen on 'lopullisesti' ottanut meista pesaeron. Ei koskaan enaan tule asumaan kanssamme. Mun  on paastettava hanet irti ja toivoa hanelle tuhansia enkeleita turvaamaan hanen elamaansa ja selviytymaan kaikista elaman kolhuista. Sinahan otti pesaeroa meista  jo kesalla, hanella oli auto kaytossa ja poikaystavakin, joten hanta ei kauheasti nakynyt. Kun me muutimme tanne vuokra-asuntoon, han jai mokillemme (+poikaystava) ja  Sina piti toisen koiran siella turvanaan, mutta totesi etta ulkoiluttaminen on raskasta......ja pitaa antaa ruokaa, puhdasta vetta!!!!
  Sina taisi olla vaan muutaman yon taalla vuokra-asunnossa kanssamme, hanella on kylla huone taalla  ja se on valmiina joulua varten. Mokilla kylla kaymme viikonloppuisin ja pidamme siella peruslammon. JOsko olemme siella joulun. Who knows.
Eilen illalla olimme kuitenkin ns 'perhe dinnerilla' Turussa, sitten han jatkoi matkaa johonkin Turun menopaikoista, jossa hanen kaverit jo olivatkin. Yoksi han meni poikaystavalleen...aamulla mina vein koirat mokille, hain hanet ja vein anopilleni, jossa mieheni olikin odottamassa matkalaukkujen kanssa  ja he hetimiten jatkoivatkin matkaa Tampereelle, jossa heilla oli lento Lontooseen.
Mina menin siivoamaan mokkia ja etsimaan vaatteitani, joten...oli outo olo, jotenkin epatodellinen, en oikein usko vielakaan, etta han ei ole taalla. Sina kuuluu mokille ja sen vaalea pitka tukka.... nyt se on tyhja.....todella haikeeta, epatodellista!!!! Vaikea uskoa todeksi, todella vaikea.

Joku on napeloinyt  kuviani, en loyda enaan Lontoon kuvia, ei kuvaa Sinasta ,vaan jotain mun ottamia kuvia koirista jne, tylsaa!

3 kommenttia:

  1. Iso hali Kirsi. Ymmarran milta susta tuntuu. Paljon voimia. <3

    VastaaPoista
  2. Kylla tuo vaihe elamassa on vahan outo. Mulla muutti pojat vahan "vahitellen" pois, joten sain sellaista totutteluaikaa asiaan. Vaan kyllahan se lopullinen muutto sitten kirpaisee. Ja sitten miettii, etta miten ihmeessa ne oikein parjaakaan. Onneksi Lontoo ei ole kaukana ja sinne paasee aika nopeasti.

    Nyt kun keskimmainen suunnittelee pitempaa oloa Uuteen Seelantiin, olen ajatellut ja muistellut omaa nuoruutta ja omien vanhempien pelkoja minun suhteen maailmalla matkatessa... Mutta yritan vaan ajatella positiivisesti...

    VastaaPoista
  3. Meillä tuo taitaa olla edessä ensi kesänä, kun poika ykkönen lähtee inttiin. On näet ilmoittanut, että sen jälkeen hommaa oman asunnon. Tsemppiä!

    VastaaPoista