Syksy tulee, sen huomaa kun kavelee koirien kanssa ja puista putoaa keltaisia lehtia kuin isoja lumihiutaleita.Jotenkin on sellainen olo kuin vuonna 1989, kun etsimme taloa Helsingin lahettyvilta, Jarvenpaasta. Tuoksut on jotenkin tuttuja ja herattaa muistoja.
Teppo palasi takaisin viime perjantaina Lontoosta, vei Sinan Plymouthiin viikonlopuksi. Sinan entinen luokkakaveri aloitti siella opintonsa ja tuli itseasiassa sinne Barcelonasta, jonne he muuttivat n vuosi sitten Kapista.
Olimme mokilla lauantai yon, kera tyttojen ja koirien. Illalla kavimme paikallisessa kuppilassa, jossa olikin yllattavan paljon tuttuja 11 vuoden jalkeen....oli kiva tavata muutamia heista. Sunnuntaina lounaan jalkeen ajoimme kipin kapin kotiin, Teppo pakkaamaan ja heitin hanet keskustaan bussille. Han meni yoksi lentokenttahotelliin ja sielta jatkoi maanantai aamulla matkaa Kappiin ja tulee takaisin ensi viikolla.
Roni kayttaytyy ihan mahottomasti, taalla on joku tyttokoira jolla on juoksu. Roni vetaa sinne tanna karvapoksyt taristen, nuuskii ja nuuskii, vinkuu sisalla ja katsoo silla silmalla Tambaa,,,joka nayttaa koko purukalustonsa Ronille, kun se yrittaa jotain. Nyt ne kylla nukkuvat ihan lahellani pera peraan, tosi sopoja.
Pitanee kysya Sinalta osoite, etta voisin laittaa sen unohtaman nahkatakin + jotain pienta kivaa halle Lontooseen. Yliopiston lahella on merimieskirkko, jossa Sina ja Teppo kavivat visiitilla ja siella oli pieni kauppa josta sai mm hernekeittoa! Joten sita ei sitten tarvitse lahettaa..
Sain taman juustohoylan synttarilahjaksi, Sina oli valinnut taman poikaystavansa kanssa. |